Kehitysmaatutkimusta voi opiskella pääaineena ainoastaan Helsingin yliopistossa. Aine yksi vaikeimmista päästä sisään. Opiskelijoita valitaan vuosittain kymmenen eli vain muutama prosentti hakijoista saa paikan. Kehitysmaatutkimus on teologian ohella yksi harvoja akateemisia oppiaineita, joissa hakijoita motivoi kutsumus. Kutsumus ja halu auttaa törmävät usein yliopiston akateemiseen realismiin: kehitysmaatutkimus ei opeta, kuinka voidaan auttaa. Se opettaa, kuinka kehitystä voidaan tarkastella yhteiskuntatieteellisistä lähtökohdista. Havainto on pettymys monelle.
Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä vaikeammaksi kysymykseksi kehitys osoittautuu. Annan esimerkin. Monissa pienissa kehityshankkeissa rakennetaan esimerkiksi koulu köyhään kylään. Halu auttaa on suuri: köyhät lapset tarvitsevat koulun ja opetusta, joten velvollisuutemme on auttaa heitä. Kehitysyhteistyön avulla koulu saadaan rakennettua. Auttaja on tyytyväinen, sillä avun tavoitteet on saavutettu. Kehitysmaatutkimus sen sijaan kysyy: Entä sitten? Miten viereiseen kylään vaikuttaa se, että yhteen kylään on rakennettu koulu? Mitä koululle on tapahtunut 30 vuoden kuluttua? Miten maan politiikkaan vaikuttaa se, että ulkopuoliset avunantajat rakentavat yhden koulun yhteen kylään? Aikooko hallitus rakentaa tulevaisuudessa koulunsa itse vai odottaa, että ulkopuoliset rakentavat tulevat koulut? Mihin koulun rakentamisesta säästetyt rahat käytetään? Onko koulu auttanut pitkällä aikavälillä vähentämään köyhyyttä, lisäämään koulutuksen tasa-arvoa tai sitouttamaan hallituksen koulutuksen kehittämiseen? Mitä vaikutusta on sillä, että suomalaiset rakentavat yhteen kylään yhden koulun ja saksalaiset toisen koulun toiseen kylään? Ovatko nämä koulut keskenään tasa-arvoisia, toimivatko ne samalla tavalla? Onko taloudellisesti tehokasta ja kestävää rakentaa ulkopuolisella avulla koulu vai olisiko raha pitänyt suunnata jonnekin muualle? Kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin.
 |
| Apua teoriassa vai käytännössä? (kuva: Minttu-Maaria Partanen) |
Koska ensimmäinen maisterin tutkintoni ja työni ovat journalismista, en ole kokenut kehitysmaaopintojeni aikana ahdistusta. Kehityskysymysten kriittinen tarkastelu ei ole tuottanut minulle ahdistusta. Päinvastoin olen kokenut, että opinnot antavat loistavat valmiudet tarkastella monimutkaista globaalia maailmaa. Vastauksia kehitysmaatutkimuksen opinnot eivät anna, mutta niiden avulla osaan kysyä parempia kysymyksiä.
