Suomessa kehitysyhteistyöstä
laaditaan kehityspoliittinen toimenpideohjelma, joka määrittelee
Suomen kehitysyhteistyön päälinjat, painotukset ja tavoitteiden toteuttamisen. Perinteisesti
Suomi on korostanut ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja kestävää
kehitystä. Väyrynen halusi jättää toimenpideohjelmaan
sormenjälkensä ja muutti linjaa reilusti. Hän korosti ohjelmassaan Suomen ympäristöosaamista
erityisesti vesi- ja metsäkysymyksissä. Ympäristö nousi kaiken
kehitysyhteistyön leikkaavaksi periaatteeksi. Painotus suosi
erityisesti suomalaisia ympäristöalan yrityksiä ja asiantuntijoita.
Linjamuutoksesta ei käyty juuri julkista keskustelua Suomessa,
vaikka kehitysyhteistyökentällä muutos aiheutti kuohuntaa.
Nykyinen kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) palautti Suomen
kehitysyhteistyön pääpainopisteiksi köyhyyden poistamisen ja
ihmisoikeudet.
Vaikka kehitysyhteistyössä
korostetaan jatkuvuutta, kehityspolitiikassa on mahdollista muuttaa
radikaalistikin Suomen painotuksia. Väyrynen pystyi viemään
muutokset läpi ilman julkista keskustelua. Myös Hautalan linjanpalautus
tapahtui hiljaisuudessa. Millä muulla politiikan alalla
vastaava on mahdollista? Kehitysyhteistyön kannalta ei ole
samantekevää, kuka kehitysministerin paikalla istuu ja millaisia
politiikkaa hän haluaa tehdä. Kehitysministeri voi halutessaan vaikuttaa erittäin merkittävästi Suomen kehitysyhteistyöhön.
