Nyt eletään ruusukaupan kiireisintä aikaa. Lukioista ja ammattikouluista valmistuvat saavat sylikaupalla ruusuja. Omista ylioppilasjuhlistani on jo aikaa, mutta en ole koskaan saanut yhtä paljon ruusuja kuin tuona päivänä. Kun painoin ylioppilaslakkini päähän 2000-luvun alkupuolella, minulle ojennetut ruusut olivat pääosin kotimaisia. Toisin on tänään.
Suomalainen ruusu piti pintansa kukkakaupoissa pitkään, mutta 2000-luvulla sen viljelymäärät ovat romahtaneet. Muiden leikkokukkien tuotanto väheni jo EU-jäsenyyden myötä 1990-luvun puolessa välissä, mutta kotimainen ruusu pystyi kilpailemaan pitkään ulkomaisille tuontiruusuille. Nyt Kauppapuutarhaliitto arvioi, että syksyllä ruusutuotanto romahtaa Suomessa lopullisesti. Tänä vuonna suomalaisia ruusuja tuotetaan enää vain neljä miljoonaa kappaletta, kun ulkomailta tuodaan jo 30 miljoonaa ruusua. Afrikkalainen Reilun kaupan ruusu on ollut menestystarina Suomessa. Reilun kaupan mukaan ruusu on myyntimääriltään yksi merkittävimpiä reilun kaupan tuotteita.
Suomalaisten ostamista ruusuista valtaosa tuotetaan Keniassa Naivasha-järven alueella. Kenian ruusuteollisuus on ollut pitkään ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen hampaissa. Kukkatuotanto kuluttaa alueiden vesiveroja kestämättömästi, ruokatuotanto kärsii, kun maa varataan leikkokukkatuotantoon, ja työntekijät saavat torjunta-aineista vakavia terveysongelmia. Myös työoloissa on puutteita.
Kenialaisten ruusujen tuotanto-olosuhteista on puhuttu paljon, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt ulkomaalaisten yritysten osuus tuotannossa. Viime vuosina erityisesti intialaiset ruusuyritykset ovat marssineet maailmanmarkkinoille ja Afrikkaan. Maailman suurin ruusuntuottaja on intialainen Karuturi Global -yhtiö. Se tuottaa vuosittain yli 450 miljoonaa ruusua pääosin Keniassa ja Etiopiassa. Yhtiö on vuokrannut Etiopiassa laajoja viljelyalueita ruusuntuotantoon erittäin edullisilla sopimuksilla jopa 90 vuodeksi. Etiopia kärsii jatkuvista ruokatuotannon ongelmista, joten viljelymaan vuokraaminen intialaisille yrityksille on herättänyt paljon kritiikkiä. Kukat kun vievät tuottoisimmat alueet ja kasteluvedet kuivuudesta kärsivästä maasta.
Reilun kaupan ruusu on tavallista afrikkalaisruusua eettisempi vaihtoehto. Se takaa tuottajalle ja työntekijälle paremman tulon tuotteesta, mutta ympäristökysymyksissa ja maankäyttöön liityvissä asioissa sertifikaatti ei ole tiukimmasta päästä. Kukkien kohdalla sertifikaatti ei esimerkiksi ota kantaa omistussuhteisiin. Kukkakaupassa asioivan on hyvä pohtia, millaisen ja missä tuotetun kukan valmistuvalle haluaa ostaa.
